Richard Bach (s. 1936) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Lokki Joonatan (1970).
Bachin vanhemmat olivat Ronald Robert Bach ja Ruth Helen Bach. Hän kävi korkeakoulua vain vuoden ja meni sen jälkeen ilmavoimiin. Hän toimi hävittäjälentäjänä 1956–1959 ja 1961–1964. Hän toimi myös siviililentäjänä, lennonopettajana ja vuosina 1961–1964 Flying Machine -lehden toimittajana. Hänen kirjoistaan useimmat liittyvät jollakin tavalla lentämiseen. Hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi.
Bach sai kuusi lasta ensimmäisen vaimonsa kanssa ja erosi sitten jättäen perheensä, koska ei uskonut avioliittoon. Toisen kerran hän oli naimisissa näyttelijä Leslie Parrishin kanssa. Kolmas puoliso, Sabryna Nelson-Alexopoulos, oli yli 30 vuotta Bachia nuorempi. Bach oli vakavassa lento-onnettomuudessa vuonna 2012. Toivuttuaan hän kirjoitti jatko-osat 1970-luvun menestysteoksiinsa Illuusio ja Lokki Joonatan.
Paul Brunton, vuoteen 1933 Raphael Hurst (21. lokakuuta1898 Lontoo – 27. heinäkuuta 1981 Vevey, Sveitsi) oli brittiläinen filosofi, mystikko ja matkailija. Hän jätti sanomalehtimiehen uran elääkseen joogien, mystikkojen ja pyhien miesten parissa ja opiskeli laajasti niin itä- kuin länsimaistakin esoteerista perinnettä. Teoksillaan hän levitti ensimmäisten joukossa itämaista mystiikkaa ja filosofiaa, lähinnä Advaita Vedantaa, länteen.
Brunton syntyi Lontoossa 1898. Hän kiinnostui jo hyvin nuorena spiritismistä, teosofiasta ja meditaatiosta. Edward Bulwer-Lyttonin romanttinen, valaistumisesta kertova romaani Zanoni inspiroi häntä. Brunton ryhtyi 16-vuotiaana meditoimaan, ja puolen vuoden intensiivinen meditaatio johti sarjaan mystisiä kokemuksia, jotka viitoittivat hänelle hänen tulevaisuutensa.
Vuosina 1930–1931 Brunton matkusteli Intiassa, jossa hän tutustui suureen määrään joogeja, valaistuneita mestareita tai sellaisiksi itseään julistavia henkilöitä, sekä astrologeja ja ennustajia. Hän halusi löytää totuuden ihmisenä olemisen tarkoituksesta ja vapautua yksilöllisen egon rajoituksista. Syvällisimpinä tapaamistaan henkilöistä hän piti Ramakrishna Paramhamsan jo iäkästä oppilasta, Master Mahasayaa Kalkutasta, Kanchipuramin Sri Shankaracharyaa ja Arunachala vuoren henkistynyttä valaistunutta, Ramana Maharshia. Hänestä tuli määrätyssä mielessä Ramana Maharishin oppilas. Tunnettua oli, että Ramana Maharshi ei ottanut oppilaita, eikä pitänyt itseään kenenkään guruna. "Jivanmuktan eli valaistuneen ihmisen perspektiivistä kaikki ihmiset ovat valaistuneita", hänellä oli tapana sanoa.
Oleskellessaan tämän matkan aikana Ramana Maharshin ashramissa Brunton koki samadhin, erään korkeimmista tajunnantiloista, johon intialainen henkisyys tähtää:
»Ajatukset häviävät kuin kynttilä, jonka liekki sammutetaan, mutta tietoisuus ei häviä. Havaitsen, että olen arkisen, maallisen tietoisuuden ulkopuolella. Maailma, jossa olen elänyt häviää. Olen keskellä sädehtivää valon valtamerta. Tämä valon valtameri on sitä alkumateriaa, josta aurinkokunnat ja planeetat ovat eriytyneet. Se on ääretön ja rajaton, - ja uskomattoman elävä. Minut täyttää autuus ja rakkaus kaikkea elävää kohtaan.»
Paulo Coelho de Souza (s. 24. elokuuta 1947 Rio de Janeiro, Brasilia) on Brasilian menestyneimpiä kirjailijoita. Monet hänen teoksistaan kertovat päähenkilön matkoista, joilla on usein hengellinen tarkoitus. Teoksissa on runsaasti symboliikkaa.
Coelhon kirjoja on käännetty 69 kielelle ja myyty yli 160 maassa yli sata miljoonaa kappaletta, ja hän on siten portugalinkielisen kirjallisuuden myydyin kirjailija, jopa ohi Jorge Amadon. Vuonna 2002 hänet valittiin Brasilian kirjallisuusakatemiaan (Academia Brasileira de Letras).
Coelho syntyi keskiluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä Pedro oli insinööri ja äitinsä Lygia kotiäiti. Hän aloitti seitsemänvuotiaana riodejaneirolaisessa Pyhän Ignacion jesuiittakoulussa. Koulun uskonnollisuus oli hänelle vastenmielistä, mutta hän kiinnostui siellä kuitenkin kirjoittamisesta. Ensimmäisen kirjallisuuspalkintonsa hän sai koulun runokilpailussa. Hänen sisarensa Sonia kertoo voittaneensa esseepalkinnon palauttamalla Paulon roskakoriin hylkäämän esseen.
Paulon vanhemmat halusivat tämän seuraavan isänsä jalanjälkiä insinööriksi ja yrittivät tukahduttaa kiinnostuksen kirjallisuuteen. Vanhempien järkähtämättömyys ja Paulon löytämä Henry Millerin Kravun kääntöpiiri sai Paulon kapinoimaan vanhempiaan vastaan ja uhmaamaan perheensä sääntöjä. Isä Pedro piti tätä merkkinä mielisairaudesta ja olikin lähettänyt 17-vuotiaan Paulon jo kahdesti terapiaan psykiatriseen sairaalaan.
Pian Paulo liittyi teatteriryhmään ja ryhtyi toimittajaksi. Brasiliassa teatteri ei tuolloin ollut arvostettu taiteenlaji, ja Paulon vanhemmat lupasivat olla rajoittamatta enää Paulon suunnitelmia jos hän lopettaisi teatterin. He lähettivät Paulon vielä kolmannen kerran sairaalaan, josta päästyään Paulo oli kuitenkin yhä enemmän omaan maailmaansa sulkeutunut. Epätoivoiset vanhemmat pyysivät toisen lääkärin neuvoa, joka totesi ettei Paulo ollut mielisairas ja että tämän tulisi vain oppia selviytymään elämässään. Paljon myöhemmin Paulo kirjoitti kokemuksistaan kirjan Veronika päättää kuolla.
Diana Cooper (s. 7. syyskuuta 1940 Himalaja) on yhdysvaltalainen New Age -kirjailija, joka on tehnyt lukuisia kirjoja ja levyjä esimerkiksi enkeleistä, yksisarvisista, orbeistaselvennä ja Atlantiksesta.
Erich Anton Paul von Däniken
(s. 14. huhtikuuta 1935 Zofingen, Aargau, Sveitsi) on sveitsiläinen kirjailija, jonka esittämien väitteiden mukaan ihmiskunnan kulttuuri on ollut maapallon ulkopuolisten vaikutusten alaisena jo esihistoriallisista ajoista saakka. Hän on myös esittänyt, että samat tahot ovat ohjailleet ihmisen evoluutiota geeniteknologian avulla. Dänikenin teoksilla oli merkittävä vaikutus muinaisia astronautteja koskevan teorian suosioon 1960- ja 1970-luvuilla.
Dänikenin mukaan vieraalta taivaankappaleelta saapuneet muukalaiset ovat vierailleet maapallolla vuosituhansien kuluessa ainakin kolmena aikakautena. Ensimmäisen kerran he saapuivat ainakin kymmeniätuhansia vuosia sitten ja saivat silloin aikaan, että homo sapiens erkani apinoiden suvusta. Toisen kerran heitä tuli maapallolle noin 4000–6000 vuotta sitten. Viimeisen kerran he ovat hänen mukaansa käyneet Maassa vuoden 600 eaa. aikoihin. Tällöin silminnäkijöihin kuului muun muassa Vanhan testamentin profeetta Hesekiel, jonka kirjan ensimmäisen luvun Däniken on selittänyt kuvaukseksi avaruusaluksen saapumisesta. Tämä kerta jäi hänen mukaansa kuitenkin viimeiseksi, ja hän hylkäsikin joidenkuiden esittämän ajatuksen, että myös esimerkiksi Jeesus olisi ollut vieraalta planeetalta saapunut astronautti.
Gibran Khalil Gibran (arab. جبران خليل جبران, 6. tammikuuta 1883 Besharri – 10. huhtikuuta 1931 New York) oli libanonilainen runoilija ja taiteilija. Hänen tunnetuin teoksensa on Profeetta (1923). Gibran aloitti Profeetan kirjoittamisen vuonna 1912 ja valmisteli sitä toistakymmentä vuotta.
Khalil Gibran noin vuonna 1898.
Kahlil Gibran syntyi vuonna 1883 nykyisen Libanonin alueella Besharrin kylässä, Valkean vuoren juurella. Gibranin perhe oli vanhaa maroniittikristittyjen sukua, ja Libanon kuului tuohon aikaan Osmanien valtakunnan Syyrian maakuntaan. Vuonna 1895 Gibranin perhe hajosi: äiti muutti lapsineen Bostoniin ja isä jäi turkkilaiseen vankilaan. Yhdysvalloissa Kahlil Gibran näytti kuvataiteelliset ja kirjalliset lahjansa ja pääsi taiteellisiin piireihin jo 13-vuotiaana, ja häntä alettiin yleisesti kutsua Profeetaksi. Gibranin perhe lähetti hänet 15-vuotiaana libanonilaiseen yliopistoon, ja neljän vuoden opiskelun jälkeen Gibran palasi Yhdysvaltoihin.
Tärkein tapahtuma nuoren Gibranin elämässä oli tutustuminen Mary Haskelliin, kuuluisaan mesenaattiin. Mary Haskell otti Kahlil Gibranin stipendiaattiensa lukuisaan joukkoon ja tuki Gibrania henkisesti ja taloudellisesti koko hänen loppuelämänsä ajan. Haskel toimitti Gibranin englanninkieliset kirjat.
Kirjailijana Gibran mainitsee tärkeimmiksi inspiraation lähteikseen William Blaken ja Nietzschen, joita molempia hän pitää kaltaisinaan hulluina. Hän kirjoittaa: ”Hulluus jumalan kaipauksessa on korkein ylistyksen muoto.”
Gibran kirjoitti ensimmäiset teoksensa arabiaksi, mutta vuodesta 1918 alkaen hän kirjoitti englanniksi.
Tommy Mauritz Hellsten (s. 23. syyskuuta 1951 Loviisa) on suomalainen teologi, terapeutti, luennoitsija, kouluttaja ja kirjailija.
Hellsten on kirjoittanut useita elämäntaidollisia teoksia, joiden materiaalina hän on käyttänyt itsensä, omaistensa ja potilaittensa elämiä. Hellsten puhuu äidinkielenään ruotsia mutta kirjoittaa enimmäkseen suomeksi ja luennoi myös englannin kielellä.
Hellstenin tunnetuimpia teoksia ovat Virtahepo olohuoneessa (1991), joka on julkaistu Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Puolassa, Virossa ja Hollannissa sekä Saat sen mistä luovut (2000), joka on ilmestynyt Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Kreikassa, Portugalissa ja Kiinassa. Uudempia Tommy Hellstenin teoksia ovat Enää en pelkää (2019) ja Ihmisen näköinen elämä (2020).
Ilmari Tapio Kaitaharju (18. kesäkuuta 1923 Hamina – 28. tammikuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja henkiparantaja.
Kaitaharju lähti vapaaehtoisena jatkosotaan vuonna 1941 ja hän pääsi ylioppilaaksi sodan aikana 1942. Kaitaharju haavoittui polveen sodan loppuvaiheissa 1944 ja sodan jälkeen hän asettui asumaan Kouvolaan. Hän oli valtion rautateiden palveluksessa ja toimi viimeksi liikennetarkastajana. Eläkkeelle jäätyään Kaitaharju muutti vaimonsa Ailin kanssa Helsingin Munkkiniemeen.
Kaitaharju aloitti kirjallisen uransa kirjoittamalla pakinoita Kouvolan Sanomiin nimimerkillä Antinpoika. Omia kirjoja hän alkoi julkaista 1970-luvulta alkaen. Kaitaharju käsitteli kirjoissaan muun muassa ihmisen ja luonnon välistä suhdetta sekä rajatietoon liittyviä aiheita. Keskeisiä aiheita olivat yhteys henkimaailmaan ja luonnonhenkiin. Kaitaharju toimi henki- ja kaukoparantajana.
Taavi Kassila (s. 6. lokakuuta 1953 Helsinki) on suomalainen elokuvaohjaaja, kirjailija ja joogaopettaja. Hän on elokuvaohjaaja Matti Kassilan ja näyttelijä Aino Mantsaksen poika.
Taavi kiinnostui jo nuorena henkisyydestä ja alkoi aktiivisen joogaharrastuksen äitinsä opastuksella 11-vuotiaana. 18-vuotiaana hän kohtasi Kööpenhaminassa intialaisen joogin Acharya Karunanda Avadhutan, joka vihki hänet meditaatioharjoitukseen, ja siitä lähtien hän on harjoittanut meditaatiota, vuodesta 1972 alkaen. Vuosien varrella hän tapasi monia maailman tunnetuimpia henkisiä opettajia, kuten Maharishi Mahesh Yogiin, Jiddu Krishnamurtiin, Sathya Sai Babaan, Punjajihin, Annamalai Swamiin ja monen muun. Lopulta hän tapasi maailmankuulun intialaisen henkisen opettajan, Äiti Amman (Sri Mata Amritanandamayin), jonka oppilaaksi hän ryhtyi vuonna 1993
Teemu Kassila on Taavin kuvataitelija veli. Hän toimittaa R-TV:llä Kohtaamisia nimistä -sarjaa, jossa on haastateltu henkisistä aiheista mm. Vesa-Matti Loiria ja presidentti Tarja Halosta.
Tapani Koivula (s. 22. heinäkuuta 1946) on suomalainen ufotutkija ja -kirjailija.
Koivula on sekä kirjoittanut itse että toimittanut ja kääntänyt ufo- ja paranormaalien ilmiöiden kirjallisuutta sekä romaaneja henkisestä kehityksestä ja ollut tekemässä tv-ohjelmia ja lehtijuttuja.
Koivulan mukaan on riittävästi todisteita sille, että osa ufoista ja olentohavainnoista on todellisia ja että keskuudessamme käy ulkoavaruuden vieraita. Koivulan mukaan ufot viestivät kontaktihenkilöilleen huolta maapallon saastumisesta.[1] Koivula uskoo, että osa viljapeltokuvioista ei ole ihmisen tekemiä.[2] Lisäksi hänen mielestään ilmiöt kuten kaukokatselu, ruumiista poistumiskokemus, rajatilakokemukset ja mediumismi ovat riittävästi todistaneet, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.
Kalevi Riikonen (s. 1950 Lapinlahti) on suomalainen kirjailija ja ufokontaktihenkilö, eli henkilö joka väittää olevansa yhteydessä maan ulkopuolisiin olentoihin fyysisesti sekä mielen tasolla.
Hän on kirjoittanut seitsemän omakustanne-kirjaa ja pitänyt luentoja yhteiskunnallisista epäkohdista, universaaleista teemoista sekä ulkoavaruuden olennoista.
Riikosen omistama, vuonna 1993 perustettu Tmi Tähtitieto järjestää elämänlaatuun liittyviä luentoja, koulutusta ja seminaareja. Riikonen asuu Mäntsälässä.
Uskontotieteilijä Jaakko Närvä on käsitellyt Kalevi Riikosen näkemyksiä väitöskirjassaan Ufologia ja ufokokemukset uskonnollisina ilmiöinä
UFO (lyhenne engl. unidentified flying object, ’tunnistamaton lentävä esine’, ’tunnistamaton lentävä kohde’ tai arkikielessä joskus lentävä lautanen) on havaitsijalle tunnistamaton lentävä tai lentokykyiseltä näyttävä kohde.
Nimitystä lentävä lautanen käytti ensimmäisenä yhdysvaltalainen lentäjä Kenneth Arnold, joka vuonna 1947 kertoi nähneensä yhdeksän kirkasta ja litteää esinettä, jotka lensivät suurella nopeudella. Arnoldin mukaan esineet lensivät kuin veden pinnasta kimmahtava lautanen. Lukuisat pohjoisamerikkalaiset lehdet julkaisivat tapauksen etusivullaan ja tekivät termin lentävä lautanen tunnetuksi. Pian tapauksen jälkeen alkoi ufo-raporttien tulva Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Aluksi lautasten ajateltiin tavallisimmin olevan Yhdysvaltain salaisia sotilaallisia kokeita tai vieraan vallan vakoilulentoja, mutta pian niitä alettiin julkisuudessa pitää mahdollisina ulkoavaruuden vierailijoina.
Avaruusolento tai avaruusolio on vierailla taivaankappaleilla eläväksi kuviteltu olento. Avaruusolentojen kuvitellaan vierailevan myös Maassa esimerkiksi ufojen avulla.
Kysymys muiden asuttujen maailmojen olemassaolosta on ollut olemassa jo muinaisista ajoista lähtien. Käsitteen nykyaikainen muoto syntyi, kun todistettiin, että Maa oli planeetta, joka pyörii Auringon ympäri, ja muut planeetat olivat päinvastoin muita maailmoja. Kysymys siitä, onko olemassa muita asuttuja planeettoja tai kuita, oli luonnollinen jatko tälle. Siitä on tullut yksi tieteen spekulatiivisimmista kysymyksistä ja se on tieteiskirjallisuuden ja populaarikulttuurin keskeinen teema.
Shadow Books Oy:n kustantajatunnus
ISBN 978-952-7513
